Sivut

Stalkkeri



Onko teillä koskaan oloa, että joku stalkkaa nurkan takana? Uskon, että melkein jokaisella on ollut joskus. Itselläni käy tosi usein niin, että katson siskon kanssani tv:tä ja alan selittämään siskolleni jotain. Pitkään selitettyäni huomaankin, että olen yksin ja isä on ulkona ja sisko onkin häippässyt äidilleni. Paranormaalia.. oon ihan varma, että täälä on jotai henkiä jotka rakastaa television katsomista.. (erityisesti minun kanssani, koska muut talossa ei koe tätä!) ..ja nurkantakaa stalkkimista. :D

Paljastus: Kun reissaan junalla tai linja-autolla niin heti, kun olen istahtanut etsin sen hätänuijjan. Katson lähimmän ja painan mieleeni, että missä se on. Ajattelen, että jos juna/bussi kaatuu niin ainakin yksi tietää mistä pääsee ulos, jos muut menee paniikkiin. :D
Onko teillä outoja tapoja joita voisitte kommenttiboxissa kertoa? :)

Se paras muisto

Mikä on paras muisto? 
Valokuvia rakastava tietysti vastaa, että valokuvat, mutta millaiset valokuvat? Itselleni niitä tärkeimpiä on tilannekuvat. Ne välittävät sen mitä arkemme aidosti sisältää ja mitä me oikeasti olemme. Tietysti voi asetella jokaisen hiussuortuman hyvin ja vetäästä ne viimeset pakkelit naamaan ja istua selkä suorassa hienolla timanttisella tuolitta tai olla hiukset sekaisin, suklaat naamalla nauraen räkä lentäen. Itselleni nuo jälkimmäiset ovat tärkeämpiä, mutta harmittavasti niitä on hirmuisen vähän. Niitä tilannekuvia kun osaa arvostaa vasta jälkeenpäin. Tämän hetkisistä kuvista osa on tilannekuvia ja osa taas ei ihan täysin.


Selityksenä vain, että yritimme kaverini kanssa ottaa hienon reppuselkäkuvan ja päädyttiin lopulta lumeen :D
Kuvan ottanut siskoni



Kuvan ottanut siskoni
Nämä kaikki kuvat on mulle vaan ihan hirveän tärkeitä! Kuvia olisi vielä paaljon lisää, mutta niissä esiintyy ihmisiä ja ilmeitä jotka eivät varmaan halua päätyä nettiin. :)

Millä tavoin te tykkäätte muistella asioita? Päiväkirja? kuvat? Vai päästä kaivelemalla vanhoja hetkiä? Musiikin kanssa? :)

Ps. Ajattelin tehdä postauksen loppuun aina pienen paljastuksen itsestäni. Ajattelin, että ehkä sitä kautte alatte pikku hiljaa tietämään persoonastani tai jotain. Kun itse tykkään tietää hieman bloggaajasta niin mitä oisitte mieltä? :)

Vanhan viehätys




En tiedä mikä niissä vanhoissa kuvissa oikein on. Olen nyt muutaman kerran jo postaillut vanhoja kuvia jotka on kuvattu 1100D:llä. Selailin kuvia ja muokkailin kuvia ja tein mustavalkoisiksi.

Oma lempparini on ehdottomasti tuo räjähtänyt vesi-ilmapallo. :)
Mikä on teidän lempparinne? :)

Miten kiusaamiseen pitäisi puuttua?

Edellisessä "asia" postauksessa kerroin kiusaamiskokemuksistani (klik*).
 Tässä postauksessa pohdin, että miten mielestäni kiusaamiseen pitäisi puuttua ja toivon, että tekin kertoisitte kommenteissa oman mielipiteenne asiasta. Keskityn vain koulukiusaamiseen ja siihen miten koulussa siihen pitäisi puuttua.

Tausta: vintagebackgrounds

Nykypäivinä kiusaaminen otetaan onneksi vakavasti. Ainakin ylensä. Koulut osallistuu kivakouluun ja ala-asteella jo puhutaan, että miltä kiusatusta tuntuu ja painostetaan, että kiusaaja itse on heikko. Kiusaamisesta kuitenkin paapatetaan paljon mutta, kun se tulee vastaan niin nostetaan kädet pystyyn ja yritetään keksiä mitä ihmeellisimpiä syitä olla puuttumatta siihen. Kuten minun tapauksessani sanottiin "seurataan vielä ja katsotaan sitten, että mitä tehdään". Tuollaisesta reaktiosta tulee vain olo, että ei välitetä. Kukaan ei usko, että se kiusaaminen satuttaa ja on turvaton olo.
 Ja voi armias auttakoot jos kiusaaja onkin poika. Jos poika kiusaa tyttöä tai toisin päin. "Se vain tykkää susta" tai "Se haluaa sulta huomiota". Mitä ihmettä? Okei, voihan se olla että se tykkää, mutta pitäisi siihen siltikin puuttua. Edes kertoa sille, että miten ennemmin hakisi sitä huomiota toiselta.

 En pahemmin kotona puhunut kiusaamisesta. Pidin sitä ehkä enemmän riitana, vaikka kiusaamista se oli.
Koulussa pidettiin palvereita minun kanssani ja aina se sama "viikonlopun aikana kaikki varmasti jo unohtaa tän". No eipäs unohtanutkaan vaan jatkoivat sitä silloinkin.
Jotenkin niin tyhmää, että kun oppilas uskaltautuu kertomaan tuollaisesta asiasta opettajille niin ne vain lässyttävät, että "katsotaan hetken päästä. Koita vielä jaksaa". Hmm.. niin entä se kivakoulu?

Omasta mielestäni siihen pitäisi puuttua heti. Saman päivän aikana, kun oppilas kertoo asiasta eikä vasta kuukauden päästä. Kiusaajille pitäisi pitää kunnon puhuttelu, laittaa kotia asiasta viestiä ja jos kiusaaminen jatkuu niin pitää taas puhuttelu. Ottaa kotiväki mukaan, rehtori, kivakoulutiimi yms. Jos se vielä jatkumiselta jatkuu niin väliaikaisesti sitten vaikka erottaa koulusta. Rankaista eikä vain silittää päätä ja sanoa "maijasta ei nyt tunnu kivalta"

Niinkuin aiemmin sanoin siihen pitäisi puuttua heti eikä vasta viikkojen päästä. Tuossa ajassa kiusattu voi tehdä itselleen jotain, koska ei enää tiedä mitään muutakaan keinoa lopettaa tuskaansa. Voi myös käydä niinkin, että kiusattu ottaa itse ohjat käsiinsä ja menee ja tekee kiusaajille jotain.

Tausta: vintagebackgrounds

Miten teidän mielestä kiusaamiseen pitäisi puuttua vai puututaanko siihen jo tarpeeksi?

Kokemuksiani kiusaamisesta

Onko sinua joskus kiusattu? Huomautettu ilkeästi ulkonäöstäsi tai luonteenpiirteestäsi? Haukuttu mitä kauheimmilla sanoilla ja mustamaalattu sen minkä ehtii? 

Tässä postauksessa haluaisin keskittyä kiusaamiseen. Moni varmasti tietää tämän "kommentti jättää jälkensä" jutun. Aluksi ajattelin, että kirjoittaisin siitä, mutta haluan keskittyä kokonaan kiusaamiseen. Katsoa asiaa kiusaajan sekä kiusatun kantilta, koska itse olen valitettavasti ollut molempia. Tällä postauksella pyrin, että jokainen miettisi ennen kuin sanoo tai tekee. Kiusaaminen kun tekee tuhoa ihan hirveästi sekä kiusaajalle että kiusatulle.

Ala-asteella meidän luokkana tuli uusi tyttö. Kaikki tytöt halusivat hänestä uuden kaverin ja me suorastaan kilpailtiin hänen huomiostaan. Pojat taas eivät olleet kovin innoissaan uudesta oppilaastamme. He ottivat tytön silmätikukseen. Yksikin väärä liike ja tyttö sai haukkuja niskaansa.
 Itse olen aina ollut enemmän poikien kaveria ja varsinkin ala-asteella. Kaveerasin näiden kiusaajapoikien kanssa ja pian minustakin tuli se joka naureskeli tuolle tytölle. Pojat haukkui ja minä naureskelin kannustavasti mukana. Pian kuitenkin tajusin, että tytöstä oikeasti tuntui tosi pahalta. Rupesin olemaan hänen kanssaa välituntisin ja vapaa-ajoilla. Kuitenkin meidän välit pian tyssäs ja aloimme mollata toinen toisiamme. Tyttö jäi alakynteen, koska tiesin jo valmiiksi hänen heikkoutensa. Siinä kuitenkin vähän väliä sovittiin ja taas riideltiin yms.

Ylä asteelle päästyämme emme enää riidelty. Ei oltu kavereita eikä riitapukareita. Olimme samalla luokalla ja se ei ollut kummallekkaan ongelma. Molemmilla oli omat touhunsa ja porukkansa.
Itse kuuluin aivan ihanaan porukkaan. Porukka jossa oli tyttöjä sekä poikia. Harvoin riitoja, mutta kun niitä oli niin sitten niitä myös oli! Pojat eivät ylensä sekaantunut siihen vaan se oli tyttöjen välistä kinaa.

Riitely oli sitä mitä se nyt seiskaluokkalaisella voikaan olla tai ylipäätänsä ylä astelaisella. Haukuttiin päin naamaa, toisille kavereille ja pian taas oltiin sovussa. Kerran kuitenkin jouduin porukassamme sellaisen riidan keskelle, että siitä oli vaikea päästä ylös. Jokainen avautui minulle. Haukkui sitä toista jonka kanssa oli riidoissa ja minä taas sovussa. Kuuntelin sitä vuorotellen jokaiselta. Yritin neuvoa, mutta pitää ne luottamukselliset asiat sisälläni mitä muut olivat kertoneet.
No tuosta onneksi päästiin ylös ja kaikki oli taas sovussa. Jostain kuitenkin minun ja yhden tytön välille tuli riitaa. Taas sitä samaa haukkumista. Jostain se riita sitten kasvoi ja kasvoi ja porukka kääntyi mua vastaan. Pyörittelivät omia juorujansa musta ja alkoivat levitellä niitä. Se porukka ei varmaan enää itsekkään tiennyt, että mikä on totta ja mikä ei, mutta jatkoivat silti.

Pian koko kaupunki vihasi tai luuli mua jonkun laiseksi mitä en oikeasti ollut. Juorut vaan levis ja käytävillä tultiin kertomaan mulle mitä ihmeellisimpiä väittämiä. Kävelen luokalle joku huutaa perääni, että huora. Kävelen kotia ja joku taas huutaa jotain. Facebook täyttyy ilkeillä viesteillä ja tilapäivityksillä viitaten minuun. Puhelin täyttyy puheluista ja haukkumaviesteistä. Vaatteisiin syljetään ja mustamaalaaminen vain jatkuu. Pian kaikki menee siihen, että en enää mennytkään kouluun. 280h poissaoloja vuodessa ja joista 3/4 osa luvattomia poissaoloja. Ne tunnit mitkä olin koulussa meni kuraattorin luona. Onneksi tajusin käydä sielä. Kiusaamiseen yritettiin puuttua, mutta se oli jatkunut jo niin pitkälle, että ei se auttanut enää. Koko koulu luuli minusta niin ja näin.

Jotenkin siitä kuitenkin pääsin nousemaan. Kiusaaminen vähentyi ilkeäksi mulkoiluksi ja satunnaiseksi huuteluksi ja pukkimiseksi. Pukkiminenkaan ei ollut aina mitään pientä. Pukittiin portaissa sekä kampittiin. Onneksi en koskaan kaatunut, koska pää olisi varmaankin haljennut.
Pikku hiljaa tuo väheni ja väheni. Lopulta sitä kiusaamista ei niinkään enää ollut, mutta koska olin lintsannut koulusta niin paljon, en enää osannut mennä sinne. Jotenkin sitten opiin käymään taas koulussa ja kasille päästyäni löysin uusia kavereita ja ystäviä.

Nykyäänkin on välillä vaikea mennä kouluun, koska ne samat seinät yms. tuo vanhat mieleen ja alkaa ahdistaa, mutta onneksi minulla on ihania ystäviä siellä jotka auttaa jaksamaan. ♥

Pitkä postaus ja keskityin aika lailla vain kiusattuna olemiseen, koska se on tuoreempi tapaus ja paremmin mielessä. Jos voisin mennä ajassa taakse päin, muuttaisin sen, että en olisi koskaan ollut sen tytön kiusaamisessa mukana! Hänkään ei varmasti koskaan unohda nuita ikäviä muostojaan, joka on harmi.

Vielä kuitenkin sanon sen, että jos joskus näette kiusaamista älkää ajatelko sitä hänen omana ongelmanaan tai, että hän ansaitsisi sen. Kertokaa jollekkin siitä, koska kiusattu ei välttämättä itse kykene tai ei uskalla kertoa siitä! Jos joku olisi silloin mennyt minun puolestani kertomaan, että minua kiusataan olisin ollut enemmänkin kuin kiitollinen!



Onko teitä joskus kiusattu vai oletteko olleet itse kiusaajia? Miten saitte sen lopetettua?

PS. Toivottavasti jaksoitte lukea tämän romaanin, koska olen aina ollut surkea tiivistämisessä. :D

Pimeät kadut




Huomasitte varmaankin uuden bannerin? Siitä jo blogin facebook-sivuilla ilmoittelin ja nyt täälä. Mitä tykkäätte? Itselläni jotenki tosi hyvä mieli, kun sain vaihdettua blogin nimenkin nyt mieleiseksi, mutta vanhaa banneria jäi ikävä. :/
vanha bannerini

Sumu







Kuvat ovat jo aika vanhoja. Otettu silloin kun omistin vielä vanhan kamerani 1100D. :)

PS. Huomasin nuo kauniit läiskät kuvissa.. eivät sitten ollutkaan tietokoneen näytössä vaan itse kuvassa.. :/

Text #3

Osa 1  ja   osa 2

Tosiaan kuvat taas omiani sekä tällä kertaa kuvissa olevat tekstit ovat päästäni, joten ettehän käytä tekeleitäni.. :)




Mustatakkinen tyttö









Kiitokset pikkusiskolleni, joka olohuoneesta syöksyi painamaan laukaisinta ettei minun tarvitsisi pomppoilla itselaukaisimen kanssa. :)