Kokemuksiani kiusaamisesta

Onko sinua joskus kiusattu? Huomautettu ilkeästi ulkonäöstäsi tai luonteenpiirteestäsi? Haukuttu mitä kauheimmilla sanoilla ja mustamaalattu sen minkä ehtii? 

Tässä postauksessa haluaisin keskittyä kiusaamiseen. Moni varmasti tietää tämän "kommentti jättää jälkensä" jutun. Aluksi ajattelin, että kirjoittaisin siitä, mutta haluan keskittyä kokonaan kiusaamiseen. Katsoa asiaa kiusaajan sekä kiusatun kantilta, koska itse olen valitettavasti ollut molempia. Tällä postauksella pyrin, että jokainen miettisi ennen kuin sanoo tai tekee. Kiusaaminen kun tekee tuhoa ihan hirveästi sekä kiusaajalle että kiusatulle.

Ala-asteella meidän luokkana tuli uusi tyttö. Kaikki tytöt halusivat hänestä uuden kaverin ja me suorastaan kilpailtiin hänen huomiostaan. Pojat taas eivät olleet kovin innoissaan uudesta oppilaastamme. He ottivat tytön silmätikukseen. Yksikin väärä liike ja tyttö sai haukkuja niskaansa.
 Itse olen aina ollut enemmän poikien kaveria ja varsinkin ala-asteella. Kaveerasin näiden kiusaajapoikien kanssa ja pian minustakin tuli se joka naureskeli tuolle tytölle. Pojat haukkui ja minä naureskelin kannustavasti mukana. Pian kuitenkin tajusin, että tytöstä oikeasti tuntui tosi pahalta. Rupesin olemaan hänen kanssaa välituntisin ja vapaa-ajoilla. Kuitenkin meidän välit pian tyssäs ja aloimme mollata toinen toisiamme. Tyttö jäi alakynteen, koska tiesin jo valmiiksi hänen heikkoutensa. Siinä kuitenkin vähän väliä sovittiin ja taas riideltiin yms.

Ylä asteelle päästyämme emme enää riidelty. Ei oltu kavereita eikä riitapukareita. Olimme samalla luokalla ja se ei ollut kummallekkaan ongelma. Molemmilla oli omat touhunsa ja porukkansa.
Itse kuuluin aivan ihanaan porukkaan. Porukka jossa oli tyttöjä sekä poikia. Harvoin riitoja, mutta kun niitä oli niin sitten niitä myös oli! Pojat eivät ylensä sekaantunut siihen vaan se oli tyttöjen välistä kinaa.

Riitely oli sitä mitä se nyt seiskaluokkalaisella voikaan olla tai ylipäätänsä ylä astelaisella. Haukuttiin päin naamaa, toisille kavereille ja pian taas oltiin sovussa. Kerran kuitenkin jouduin porukassamme sellaisen riidan keskelle, että siitä oli vaikea päästä ylös. Jokainen avautui minulle. Haukkui sitä toista jonka kanssa oli riidoissa ja minä taas sovussa. Kuuntelin sitä vuorotellen jokaiselta. Yritin neuvoa, mutta pitää ne luottamukselliset asiat sisälläni mitä muut olivat kertoneet.
No tuosta onneksi päästiin ylös ja kaikki oli taas sovussa. Jostain kuitenkin minun ja yhden tytön välille tuli riitaa. Taas sitä samaa haukkumista. Jostain se riita sitten kasvoi ja kasvoi ja porukka kääntyi mua vastaan. Pyörittelivät omia juorujansa musta ja alkoivat levitellä niitä. Se porukka ei varmaan enää itsekkään tiennyt, että mikä on totta ja mikä ei, mutta jatkoivat silti.

Pian koko kaupunki vihasi tai luuli mua jonkun laiseksi mitä en oikeasti ollut. Juorut vaan levis ja käytävillä tultiin kertomaan mulle mitä ihmeellisimpiä väittämiä. Kävelen luokalle joku huutaa perääni, että huora. Kävelen kotia ja joku taas huutaa jotain. Facebook täyttyy ilkeillä viesteillä ja tilapäivityksillä viitaten minuun. Puhelin täyttyy puheluista ja haukkumaviesteistä. Vaatteisiin syljetään ja mustamaalaaminen vain jatkuu. Pian kaikki menee siihen, että en enää mennytkään kouluun. 280h poissaoloja vuodessa ja joista 3/4 osa luvattomia poissaoloja. Ne tunnit mitkä olin koulussa meni kuraattorin luona. Onneksi tajusin käydä sielä. Kiusaamiseen yritettiin puuttua, mutta se oli jatkunut jo niin pitkälle, että ei se auttanut enää. Koko koulu luuli minusta niin ja näin.

Jotenkin siitä kuitenkin pääsin nousemaan. Kiusaaminen vähentyi ilkeäksi mulkoiluksi ja satunnaiseksi huuteluksi ja pukkimiseksi. Pukkiminenkaan ei ollut aina mitään pientä. Pukittiin portaissa sekä kampittiin. Onneksi en koskaan kaatunut, koska pää olisi varmaankin haljennut.
Pikku hiljaa tuo väheni ja väheni. Lopulta sitä kiusaamista ei niinkään enää ollut, mutta koska olin lintsannut koulusta niin paljon, en enää osannut mennä sinne. Jotenkin sitten opiin käymään taas koulussa ja kasille päästyäni löysin uusia kavereita ja ystäviä.

Nykyäänkin on välillä vaikea mennä kouluun, koska ne samat seinät yms. tuo vanhat mieleen ja alkaa ahdistaa, mutta onneksi minulla on ihania ystäviä siellä jotka auttaa jaksamaan. ♥

Pitkä postaus ja keskityin aika lailla vain kiusattuna olemiseen, koska se on tuoreempi tapaus ja paremmin mielessä. Jos voisin mennä ajassa taakse päin, muuttaisin sen, että en olisi koskaan ollut sen tytön kiusaamisessa mukana! Hänkään ei varmasti koskaan unohda nuita ikäviä muostojaan, joka on harmi.

Vielä kuitenkin sanon sen, että jos joskus näette kiusaamista älkää ajatelko sitä hänen omana ongelmanaan tai, että hän ansaitsisi sen. Kertokaa jollekkin siitä, koska kiusattu ei välttämättä itse kykene tai ei uskalla kertoa siitä! Jos joku olisi silloin mennyt minun puolestani kertomaan, että minua kiusataan olisin ollut enemmänkin kuin kiitollinen!

Onko teitä joskus kiusattu vai oletteko olleet itse kiusaajia? Miten saitte sen lopetettua?

PS. Toivottavasti jaksoitte lukea tämän romaanin, koska olen aina ollut surkea tiivistämisessä. :D